Yksinäisyys on koskettava tarina
Taloustutkimuksen vuoden 2016 mukaan yksinäisyydestä kärsii 68 % suomalaisista. Lisäksi näistä yksinäistä valtaosa on alle 35-vuotiaita. Näin selviää ylen tilaamasta tutkimuksesta.
Keskiviikon 23.11.2016 ylen a2-illassa aiheena "yksinäisyys" käytiin viisasta ja todellista keskustelua yksinäisyyden aiheuttamista haasteista ja vaikutuksista henkilöön itseensä, ystävien saamiseen ennen parisuhdetta sekä viranomaisten ja päättäjien mahdollisuuksista auttaa ja miten.
Keskustelu kääntyi heti alkumetreillä kouluikäisiin lapsiin, heidän tuntemuksiinsa yksinäisyydestä. Keskustelussa mukana tiiviisti olivat sdp:n nykyinen ja jatkoa hakeva puoluejohtaja, entinen ammattiliittopomo Antti Rinne, entinen keskustan eduskuntaryhmän, eduskunnan ulkoasiainministeriön ja pankkivaltuuskunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen ja entinen NHL-jääkiekkoilija, käsityönopettaja Sami Helenius. Yksinäisyyden kokemuksista mukana oli kertomassa muun muassa bloggaaja Jenni Rotonen.
Yksinäisyyden vähentämiseksi Antti Rinteen mukaan Suomessa kaivattaisiin tiedon integrointia monelle asiantuntijalle reaaliaikaisena tietona perhe-ja yksilötasolla. Esimerkiksi jos perheeseen on syntynyt kaksoset, huolehdittaisiin se, että molemmilla lapsilla olisi kengät, ettei tarvitsisi sukkasillaan toisen tulla kouluun. Tällainen tragedia Suomessa on jo nähty. Kaikilla keskusteluun osallistuneilla oli huoli välitunnilla yksinkulkevasta, vähemmän huomiota saavasta koululaisesta puhumattakaan siitä syrjäytyvästä alle 35-vuotiaasta aikuisesta, keneen yhteiskunnan ihmisestä välittäminen ei ollut ulottunut.
Miten huolehditaan riittävästä toimeentulosta ja tukijoista sellaisten perheiden osalta, joilla on pienellä aikavälillä syntynyt paljon lapsia esimerkiksi? Tällaiset perheet eivät tunnetusti ole ensisijaisesti hakemassa apua lasten yksilöllisten tarpeiden turvaamiseksi, joka näkyy yleisesti toimeentuloa suhteessa vähiten tarvitsevasta väestönosasta, selviää tutkimuksesta. Eikä yleisesti tällaista avuntarvetta edes tunnusteta yksinäisyyden aiheuttajaksi suurilapsisen perheenjäsenen osalla saatikaan välttämättömäksi ja harkinnanvaraiseksi avuntarpeeksi yleisesti. Ajatellaanko, että se leikin kestäköön joka sen on aloittanut? Nähdäänkö tällainen perhe aina sosiaaliseksi välttämätöntä apua tarvitsemattomaksi perheeksi, yhteisöksi vaikka jaettavaa henkeä kohti olisi tukitoimienkin kanssa vähemmän? Ajatellaanko yleisesti, ettei suurilapsisia perheitä tarvitsisi erikseen ottaa huomioon? Yksinäisyyttä löytyy sieltäkin. Mitä sanoo sosiaalilaki asiassa niin suomalaisten, ulkomaalaisten kuin muidenkin kansalaisuuden saaneiden etnis-taustaltaan erilaisten perheiden osalta?
Yleensä vielä määrältään tällaisissa suurissa lapsiperheissä tapahtuu epäsäännöllisen säännöllisesti erilaisia tragedioita ja muodostuu erilaisia traumoja suhteessa yksilapsisiin perheisiin. Miten jatkossa otetaan huomioon pääosin näistä aiheutuneet sairastumiset, varsinkin psyykkiset ongelmat ja asumus-ja avioerot lasten turvallisen tulevaisuuden jatkumona? Eikö tällaisessa tapauksessa tukea tarvitse myös ne monenlaisten tragedioiden kautta lapsistaan etääntyneet lasten fyysiset vanhemmat? –
Eikö nyt olisi aika kaikkien sosiaali-ja terveysalan, varsinkin sosiaalipsykologian asiantuntijoiden aika nostaa "kynttilä pöydälle eikä pitää sitä vaan vakan alla"? Eikö nyt olisi suurimmassa vaarassa suhteessa muihin suomalaisiin Suomessa asuvien ulkomaalaisten tavoissa edistää ystävyyttä otettava taas tarkasteluun, vain ja ainoastaan yksinäisyyttä ajatellen, Tampereen yliopiston sosiaali-ja terveyspolitiikan professori Juha Saari? Mitä uutta kuuluu kansalaiskasvatuksen saralla? Oletteko huomioineet rinnakkaiset tutkimuksenne asiassa? Mitä sanoo Suomen laki, lasten oikeudet ja perustuslaki asiassa? Onko lasten syntyvyydessä tässäkin tapauksessa positiivinen vaikutus yksinäisyyden vähenemiseen? Entä ulkomaalaisten hyvinvoinnin osalta ennen sosiaaliturvaa? Entä Suomen tulevaisuudelle? On siis myös tärkeää ymmärtää monikulttuuriset asiat yksinäisyyttä ehkäisemään, Tampereen yliopiston vuonna 2010 kansalaiskasvatukseen liittyvässä tutkimuksessa sanotaan. Tätä ehkäisytyötä tukee myös a2-illan keskiviikkona käyttämän Oulun ratkaisuryhmän tulokset. Oulun seudulla on lasten syntyvyys maan korkeinta suhteessa väkilukuun. Juuri Oulusta ovat monet Tampereen yliopiston kansalaiskasvatukseen ja sosiaali-ja terveyspolitiikan tutkimuksiin johtaneet tutkimukset saaneet alkunsa.
Keskittymiseen tutkimuksissa ovat osaltaan vaikuttaneet Oulun yliopiston Kajaanin kasvatustieteiden laitoksen opettajankoulutusyksikön toiminnan päättyminen ikävällä tavalla rahoitusvaikeuksiin juuri vuonna 2010 kevään jälkeen. Oulun yliopiston rahoitusvaikeudet 2010-2012 saivat aikaan maassa muuttoa, joka osaltaan loi mahdollisuuden lähimmän seuraavan yliopiston kehittämiselle. Työttömyys tuolloin koski 1600:aa Oulun yliopiston työntekijää. Ikävää kuultavaa Oulun seudun kehitystä ajatellen.
Lähteet:
Asiaan liittyvät tutkimukset ovat luettavissa osoitteessa: http://www.uta.fi/edu/tutkimus/julkais ut.html
kansalaiskasvatukseen liittyvä väitöskirja: https://solecris.uta.fi/crisyp/disp/_/fi/cr_redir_all/fet/fet/sea?direction=2&id=10960099
KASVA-tohtoriohjelman väitöskirjat ovat luettavissa osoitteessa: http://edu.utu.fi/sivustot/kasva/julkaisut/vaitokset/2010/
http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/opettajakoulutus-lopetetaan-kajaanista/164095/
STSKK: https://uutisoulu.wordpress.com/2012/10/12/maassa-maan-tavalla/
Apua yksinäisyyden ratkaisemiseen voisi kysellä vaikkapa köyhästä Afrikasta.
Sieltä saatettaiaiin vastata, että miten esim yli puolimiljoonaisessa Helsingissä voi olla yksinäinen.
Ilmoita asiaton viesti
Yksinäisyysongelma tahdotaan medikalisoida. Tämä kertoo yksinäisyyden syystäkin.
Ihmisen vahvuusharhasta ym:sta.
Alue ei ole muusta kulttuurista irrallinen. Individualismi ja arvottomuus vie yksinäisyyteen, muttei siitä silti pidä syyttää yksinäisyyteen joutuneita, olisi vain kollektiivisesti tehtävä U-käännös.
Ilmoita asiaton viesti
Haluaisin vielä tuoda esiin arvot. Kiitos kun oli hyvät kommenttinne!
Ystävyyden ja välittämisen:
http://hannuvilponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2070…
Ilmoita asiaton viesti