Suomea ei olisi olemassa ilman suomalaisten tahtoyhteisyyttä

Tutkijat ja toimittajat ovat Suomi 100-juhlien keskellä pyrkineet todistamaan, että mitään Suomen kansakuntaa ei ole olemassa. Muutama miljoona suomalaista on tahtoyhteisyytensä vuoksi toista mieltä. Kuvitteellinen yhteisö ei ole olematon yhteisö, vaikka eri kansojen puristuksista kolmen sodan kautta noussut Suomi tunnustaakin olevansa.

Myytti suomalaisesta kansasta ruokkii rasismia, arveli keväällä artikkelistaan Vuoden tiedekynä-palkinnon saanut historiantutkija Miika Tervonen. 

Monissa lehtijutuissa on todisteltu samaa. Satavuotiasta Suomea ei oikeastaan edes ole. Jostain ihmeen syystä muutama miljoona suomalaista on asiasta eri mieltä. Erityis- ja ainutlaatuisen kansan ja kansakunnan myytti tuntuu rassaavan etenkin tutkijoita. Samalla unohdetaan helposti tutkimustieto, jonka mukaan. suomalaiset ovat sekä geneettisesti että kielellisesti varsin omalaatuista porukkaa.

Mutta nämä ovat sivuseikkoja. Kansa ja kansakunta eivät ole ikuisia asioita vaan tehtyjä. Negatiivinen tulkinta perustuu virheeseen. Kehitelty ja tehty eivät tarkoita valhetta. Eikä suomalaisten tahtoyhteisyys ole valhetta. Yhteisöllisyyteen johtaa kauaskantoiset syyt, jopa armeliaat sellaiset. Suomea eikä suomalaisia kohtaan ole koskaan ollut vihaperustaisia syitä vaikka ympärillämme olevat kansat tunnustavat jatkuvan sodan vallitsevan  läsnäolon. Milloin ottomaanit, vuorostaan ruotsalaiset ja viimeisimpinä venäläiset.

Kansakuntaa ja kansakuntaisuutta koskevan tutkimuksen pioneeri Benedict Anderson kehitti käsitteen ”kuviteltu yhteisö”. Sellainen ei ole luonnollinen ja ikiaikainen asia, mutta kuviteltukin yhteisö on olemassa ja vaikuttaa siihen, miten ihmiset näkevät itsensä ja mitä he tekevät.

Alun perin vuonna 1983 julkaistu ja kymmenen vuotta sitten suomennettu teos Kuvitellut yhteisöt on saanut uuden suomalaisen pokkaripainoksen (Vastapaino 2017). Julkaisu osuu hyvin saumaan nyt, kun kansoista ja kansakunnista sekä nationalismista puhutaan paljon.

Joidenkin mielestä isänmaallisuus on rakkautta, hyvää tahtoyhteisöllisyyttä, kun taas nationalismi perustuu pelkoon. Tämä ajatus on aikamoista yksinkertaistamista.

Nationalismi on kansallisuusaatetta, joka korostaa kansakuntien merkitystä kulttuurissa ja politiikassa. Nationalismissa ihmiset välittävät kansallisesta identiteetistään ja itsemääräämisoikeudestaan. Kaikessa voidaan mennä liiallisuuksiin, niin myös nationalismin kapeassa määrittelyssä.

Historiantutkija Jouko Nurmiainen selvittää teoksen esipuheessa Benedict Andersonin näkemystä:

”Ehkä yleisin väärinkäsitys sanaa ’kuviteltu’. Usein luullaan, että Anderson väittäisi kuviteltuja yhteisöjä jotenkin huonommiksi tai toissijaisemmiksi verrattuna joihinkin ’aitoihin’ yhteisöihin. Näin ei ole, vaan Andersonille kaikki sellaiset yhteisöt, jotka ovat niin laajoja, etteivät niiden jäsenet tunne toisiaan henkilökohtaisesti, ovat kuviteltuja ja sellaisina yhtä luonnollisia sosiaalisia olentoja kuin yhteisöt ylipäänsä”.

Andersonin esikuva oli ranskalainen historioitsija ja filosofi Ernest Renan. Hän torjui vuonna 1882 julkaisemassaan esseessä Qu’est-ce qu’une nation? (Mikä kansakunta on?) aiempien nationalistien ajatuksen kansakuntien ikiaikaisuudesta ja luonnollisuudesta.

Renanin mukaan kansakunta on joukko ihmisiä, joita yhdistää solidaarisuus ja vapaaehtoinen halu kuulua yhteen. Renan kuvaili kansakuntaa käsitteellä ”joka päivä uudistettava kansanäänestys”.

”Monissa lehtijutuissa on todisteltu samaa. Satavuotiasta Suomea ei oikeastaan edes ole olemassa”.

Se, että kansakunta ei olekaan ikuinen ja luonnollinen, ei tarkoita, ettei nationalismilla tai isänmaallisuudella olisi todellista kohdetta. Viime aikoina isänmaallisuuden käsitettä on vertailtu Suomen Ylen medioissa ajankohtaisohjelmissa ’isänmaa’-ajatuksina.
Andersonin kuviteltu yhteisö ei samaistu valheellisuuteen tai sepittämiseen. Kuviteltu yhteisö on luotu eikä huijattu. Andersonin mukaan kuviteltujen yhteisöjen erotteluperusteena ei ole syytä pitää niiden valheellisuutta tai aitoutta, vaan tapoja, joilla ne on kuviteltu.

Suomen liittyessä 2000-luvun alussa yhteiseen rahaliittoon Euroopan kanssa (EMU) ja sitten Euroopan Unioniin tämä kuviteltu yhteisö muodostui todelliseksi mahdollisuudeksi osalle suomalaisia. Nyt tutkitusti vähemmistölle suomalaisia asiasta muodostui painajainen.

”Andersonin mielestä kansakunta on syytä käsittää ”syväksi, kaiken läpileikkaavaksi todelliseksi toveruudeksi”.

Tästä Suomen ’kuviteltu yhteisöllisyys’ Euroopan Unionin kanssa vaivasi ja jopa pelotti suurta osaa suomalaisia tovereita vuosikymmenen ajan. Muodostui kuitenkin liitto mistä Suomea ei voi millään perusteella syyttää eikä vihata kenenkään kansakunnan puolelta.

”Tuntuu siltä kuin Suomen kansaa olisi ohjattu eri kansakuntien puristuksessa ilman vihaa ja syyttelyä välillä Venäjän, välillä Ruotsin vallan alla 100 vuoden välein".

Ihmiset ovat äärimmäisissä tilanteissa vaikka valmiit kuolemaan kansansa, toveriensa, toisten kaltaistensa puolesta. Tätä on tahtoyhteisöllisyys, henki. Koska kansakuntalaisuus, yhteenkuuluvuuteen perustuva identiteetti, on näin voimakas, totta kai tunnevaikutusta voidaan käyttää myös väärin. Vaan mitäpä ei voitaisi.

On vaikea kuvitella, että globaalin maailman kokonaisuudella tai vaikka EU:n tapaisella valtioiden unionilla olisi samanlaista voimaa. Hyvänä esimerkkinä on yhteistyön hakeminen ’nyt samankaltaisten’ – Englannin ja Ruotsin kanssa osallistumalla JEF-nopean toiminnan joukkojen kanssa humanitäärisiin ja jopa puolustuksellisiin tehtäviin tarvittaessa.

Nyt sitä ”voimaa” todella haetaan Suomessa ja Ruotsissa. Varsinkin Englannin ajattelutavoissa on tapahtunut Suomea kohtaan muutos viime sodan korvauksista. Tai sitten sekin on ”kuvitteellista yhteisöllisyyttä valheina” suomalaisia ja ruotsalaisia kohtaan.

Arkisemmin voitaisiin asia ilmaista niin, että kansallisvaltio ja sitä tukeva nationalistinen tunne, tässä tapauksessa ’pelottava’ Englanti kokreettisessa merkityksessä ovat nyt vahvaa perustaa myös hyvinvointivaltiolle – sille rakennelmalle, joka perustuu meidän kansalaisten maksamiin veroihin.

Mitäpä me emme tekisi toistemme puolesta vaikka se vähän kirpaiseekin. Tahtoyhteisyytemme tunnustetaan eräänlaiseksi ’talvisodan hengeksi’. ’Tahtoyhteisyys on eräänlainen tunne toimia nationalistisen, isänmaallisen ja vihan yli rakkaudella ja virheettömyydellä’. Tätä kunnioitettu presidenttimme Sauli Niinistö toistaa puheissaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu