*

Hannu Vilponen hannuv

Vammaisen oikeudet ja etuudet

  • potut pottuina
    potut pottuina

Oulun soten palvelupäällikön viime vuonna antama lausunto inva-lupaa uusittaessa: Olette saaneet etuuksia, joihin ette ehkä olisi oikeutettukaan. Tämä henkilöön kohdentuva lausunto on mitä enimmissä määrin loukkaava ja virheellinen. Kaikki ne vamman hoidossa tarvittavat etuudet ovat aina perusteltuja henkilön ja hänen lähipiirinsä eduksi. Siksi etuudet on aina haettava erikseen, jotka sitten päättää etuuskäsittelijät, ei palvelupäällikkö. Onni yksillä vaan kesäpä oli kaikilla. Ei enää tunnu loukattu olo.

Että hiukan harmittaa vaan vammaisuus oli ennen este, nyt se on aina haaste ja joskus hidaste. Vammaisuus oli ennen valitettava ja joskus pelottava yksilöllinen tragedia. Tänään se on pikemminkin yksilöllinen komedia, vammaisuus kun on osoitus yhteiskunnasta, jota ei alunperin suunniteltu kaikille. 

Vammaisuus on pitkään ollut rullattomia pyörätuoleja, valkoisia keppejä, kuulolaitteita ja muita oivallisia apuvälineitä, mutta tänään se on myös jyrkkiä luiskia, ahtaita invavessoja, riittämättömiä palveluita ja jatkuvaa taistelua byrokratian rattaissa oikeudenmukaisuuden ja tasavertaisen kohtelun puolesta. 

Sanotaan, että erilaisuus on Rikkautta, mutta entä vammaisuus? Se oli ennen väistämättä huono-osaisuutta, vaivaisuutta, avuttomuutta, kyvyttömyyttä, passiivisuutta, mutta nyt se on monipuolista aktiivisuutta ja huikeita taidonnäytteitä: maalauksia ilman käsiä, tanssia ilman jalkoja ja viisautta ilman puhetta. 

Vammaisuus oli ennen eristämistä, syrjään jättämistä, nyt se on yhä enemmän ikään kuin samalle viivalle asettamista ja mukaan ottamista. Siis ainakin periaatteessa. 

Toivottavasti vammaisuus on vielä jonakin päivänä ihmisten hyväksyttyä erilaisuutta ilman sääliviä ja tuijottavia katseita ja pinttyneitä ennakkoluuloja, 
sillä vasta silloin yhteiskuntamme olisi tarkoitettu aidosti myös vammaisille, ja meidän olisi helppoa olla juuri sellaisia kuin olemme. 

Siihen on kuitenkin yhä pitkä matka, mutta elämä ilman unelmia ja uskoa parempaan tulevaisuuteen on tylsää, 
oli ihminen sitten vammainen tai ei.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ArtoNakkila kuva
Arto Nakkila

Tämä vammaisiin suhtautuminen on mennyt huonompaan suuntaan kautta koko Suomen, ei pelkästään Oulussa.

Vammaisilta on leikattu paljon erillaisia tukimuotoja, ilman että laki olisi muuttunut.
Muutokset ja leikkaukset on aiheutunut lakien tulkinnan ja soveltamisohjeiden muutoksista.

Meiltä näkövammaisilta on 80% viety oikeus eläkkeensaajan hoitotukeen, jo aikaisemmin myönnetyt hoitotuki päätökset on peruttu, niin ikään 80%

Aikaisemmin hyväksytyt apuvälineet eivät enää olekkaan vammaisapuvälineitä, vaan välineitä normaaliin päivittäis toimintaan.

Heenkilökohtainen avun tarve?
Meillä näkövammaisilla, uusien soveltamis ohjeiden mukaan ei ole tarvetta henkilökohtaiseen apuun, vaan se on vähäistä apua normaalien päivittäistoimintojen suorittamiseen.

Avuvstaja kun ei kosketa meitä fyysisesti, niin se ei liioin ole henkilökohtaista apua.
Hän neuvoo, opastaa ja MINÄ tartun hänen kyynärvarteen, eikä hän tartu minuun, niin tämä ei ole fyysisistä koskemista henkilökohtaisen avuntarpeen määritelmässä.

Käyttäjän hannuvilponen kuva
Hannu Vilponen

Hoivan on oltava aina mukana, oli se sitten hoitajan hoivaa tai itsehoivaa.
On tietenkin oikein ja sallittua kädestä tai käsivarresta kiinni ottaminen apua tarvittaessa tai sanoaksesi asian ystävälle tai hoitajalle.

Koskettaminen tai kiinni ottaminen täytyy lähteä mieluiten vammaisen puolelta johon hoitaja sitten vastaa. Hoitaja luo aina sitten tekniikan ja mallin, oli se sitten kädestä tai käsivarresta kiinni ottamista tms.

Pitkälle ollaan edetty, tänä vuonna YK:n yleiskokous hyväksyi vammaisille enemmän omaa päätösvaltaa, johon pitää tietenkin vastata juuri tuolla omalla aktiivisuudellaan kädestä kiinni ottamisessa ja muissakin päivän tarpeissa.

Harmi tuo hoitokorvauksen saamisen kynnys, sillä rahalla olisi saanut jonkun päivittäin käymään auttamassa.

Toimituksen poiminnat