Hannu Vilponen hannuv

OULUSSA AVATTIIN ORPOKODIN OVI TURVATTOMILLE LAPSILLE

  • Oulun ensimmäisen orpokodin perustaminen 8.7.1919
    Oulun ensimmäisen orpokodin perustaminen 8.7.1919

Siitä on tasan sata vuotta Oulun orpokodin ensimmäisestä perustamisesta, Kuvaliitteessä kerrotusta orpo - ja joulumerkkikodista orvoille lapsille. Aikoinaan kuljetettiin taksilla kyseisiä lapsia Ouluun ja takaisin Etelä-Suomeen sotien jälkeisessä Suomessa. Perustamisen aikoihin lapsia kulkuvaikeuksien vuoksi tuli enemmän lähiseudulta. Myöhemmin toiminta laajeni Suomea jälleenrakennettaessa.

Nyt tilanne on toinen. Jälleenrakentamisen aika on ohi. Vastaavasta ja hyveomaisuudestamme on nyt pidettävä kiinni. Ennen lapsia hoidettiin ja kuljetettiin sairauden aiheuttamien menetysten ja turvattomuuden vuoksi pakon edessä. Monilta puuttuivat vanhemmat, mahdollinen tuberkuloosi tai punatauti oli vienyt suurimman osan perheestä.

Nykyään huoltajuuden haasteissa enemmän taistellaan. Tämä on aiheuttanut kuntien ja kaupunkien sosiaalitoimien huomattavia tehtävien lisäyksiä. Sijoittamisen vaikeus, lisääntynyt sijoittamisen tarve, lasten ja aikuisten syrjäytyminen ja yksinäisyys, tarvitsevat auttajaansa. Niihin tarvitaan kokonaisvaltaista panostusta.

Auttajansa läpinäkyvä auttamistoiminta on nyt kysymyksessä. Ehdotettu, aloitteella turvattu valtakunnallinen perhekeskustoiminnan toivotaan suovan tilaa myös maltillisille alaikäisten lasten sijoituksille ja huostaanotoille. Huoltajuuteen ja tukiperhetoimintaan toivotaan haettavan vapaaehtoisuuteen perustuen.

Viranomaistoiminta ei aina ole oikeanmukaista etsittäessä koteja niitä tarvitseville. Viranomaiset eivät välttämättä huomaa kovimpien liikenteen solmupisteiden aiheuttamaa tiedostamatonta syrjäyttämistä myös lasten ja nuorten osalta. Tätä valitettavasti tapahtuu kaikissa Suomen suurimmissa kaupungeissa, Helsingissä ja Oulussa erityisesti. Tiedostettua syrjäyttämistä on tapahtunut Helsingissä Keravalla sekä Oulussa TUIRAN osalta. Myös muissa kaupungeissa Suomessa on alueita, joissa lapset ja nuoret kärsivät. Eikä lopputulos ole heidän syynsä ollenkaan jollaisia olemme Keravalla ja Oulussa viime aikoina nähneet omin silmin osalla ihmetteleviä suomalaisia. Kärsineistä valtaosa on suomalaisnuoria sekä suomalaislapsia.

On vaikutelma, että uusi orpokoti joudutaan perustamaan lähiaikoina. Nyt näyttää kuitenkin vielä siltä, että samasta koulumaailmasta pystytään minun kohtaamieni orpolasten kohdalla jonkun aikaa pitämään kiinni. Tämä on tärkein Suomen koulujen aikaansaama, turvallisuutta ja yhteyttä ylläpitävä jatkumo, josta kiittäminen oikeaa opetussuunnitelmaa ja huoltajuutta jälkeen menetyksien.

Toivottavasti tämä tie johtaa oikeanlaiseen kohtaamiseen kaikkien lasten kohdalla. En puhu tiestä, jota vastuunpakoilu sosiaalitoimissa nykyään aiheuttaa. Enkä myöskään pidä viranomaisten tulkinnasta heidän maalittamisestaan. Se on osa heidän itsensä aiheuttamaa toimenpidettä. Ja siihen on tietenkin varauduttava, mutta miten?

Suomi on onnellisten ihmisten maa. Siitä ei käy kiistäminen. Onnellinen voi olla omistamatta mitään. Silti jotain onnellisuuden aiheuttamaa tunnetta tai arvoa löytyy jokaisen sydämestä ja ympäriltä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Sanna50 kuva
Sanna Tenkula

Todella hyvä kirjoitus! Itsekkin entisenä sijaisvanhempana tunnen suurta tuskaa lasten ja nuorten kohtalosta ja erityisesti Oulussa.
"Tätä valitettavasti tapahtuu kaikissa Suomen suurimmissa kaupungeissa, Helsingissä ja Oulussa erityisesti".

Viranomaisten toiminnassa tämä vastuun pakoilu ja pallottelu on nähty niin monessa selkeissäkin asioissa. Päihde äidit, päihdetyö ja lastensuojelu on todella huonosti toimivaa monessa kunnassa Oulu on yksi huono esimerkki.

Lasten ja nuorten syrjäytyminen ja pahoinvointi on lisääntynyt, eikä ratkaisua sen vakavan ongelman taittamiseen löydy.

Käyttäjän hannuvilponen kuva
Hannu Vilponen

Viettäessäni aikaa koko viikon etsien omaani, Oulusta Keravalle muuttanutta nuorta. Löysin itseni, yllättäen , Esplanadilta etsiessäni Omppu-hotellia väärästä suunnasta. Sinne Espalle sunnuntai-iltana suuntasivat kaikki Helsingin ja ympäristökuntien nuoret rinnallani iloisin mielin. Mieli apeana, harmaahiuksisena jo, raskaita matkalaukkuja kantaen sain hiukan sääliviä katseita kohtaani, varsinkin saksalaisilta, ryhmään kokoontuneilta nuorilta. Ei siellä keravalaisia näkynyt, oululaisia kyllä oli. Löytyisikö säälin kautta ratkaisu korjaustoimenpiteiden käynnistämiseksi, jos me kaikki ymmärtäisimme huoleni? Sitä huolta mikä minulla on, huoltajuutta, huostaanottoa eivät pysty tämän päivän organisaatiot ratkaisemaan. Suomen valtio on vastuussa Keravan liikenteen solmupisteen osalta rikkoen hinnoitteluaan lähijunatoiminnassaan Keravalle ja informoinnissaan syyllinen kaikkia kohtaan tasapuolisesti. Totean, ettei nuori vävymme Keravalta ole syyllinen minun silmissäni vaan kaupunkien väliset toimintavat. Olisivat minulle antaneet sen 80 euron sen rikesakon, kun kuljin niiden veteen piirrettyjen vyöhykkeiden yli useasti paikasta toiseen lähijunaliikenteellä. Miksi vain Keravalaisia rangaistaan urakalla? En voi uskoa astuneeni sunnuntain espan ilosta toiseen maailmaan Keravan asemalla...

Käyttäjän Sanna50 kuva
Sanna Tenkula

Tämä on myös vakava ongelma ja kukaan ei näytä siihen tarttuvan vaikka Oulu on yksi esimerkki tästä. 18 vuotias ja jälkihuollon laiminlyönti joka ei kestä päivän valoa. Lapsena otetaan huostaan ja 18 v. heitetään kadulle "koita pärjätä"!

”Lastensuojelussa kasvaneet ovat keskenään todella eriarvoisessa asemassa, kun he tulevat täysi-ikäisiksi. Osa heitetään suoraan syvään veteen ja sanotaan, että koeta pärjätä”, kuvailee SOS-Lapsikylän kehityspäällikkö Johanna Hedman".

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005708187.html?...

Käyttäjän hannuvilponen kuva
Hannu Vilponen

Olisi pitänyt tilata Helsingin Sanomat, että olisin saanut kokonaiskuvan Hedmanin toimista. Uskon todella väitteeseesi sekä siihen, että osa 'lapsista putoaa suoraan syvään veteen'...Ainoastaan sen tiedän, että hienosti Pellon ja Yli-Tornion SOS-lapsikylän toiminta päätettiin vasta, avoimesti kerrottuna taloustilanteen sekä järkevän tulevaisuusajattelun tuloksena.

Kaikki apu annetaan. Puheluita ls-puhelimiin anonyymeinä sekä viranomaistoimina tulee paljon, eikä aiheetta. Lähestymistapa sekä kohtaaminen vaan toimivat väärinpäin. Se ei lähde tarvitsijasta vaan yleensä läheisestä. Vaikeassakaan tilanteessa ihmiset eivät lähde hakemaan apua itselleen eikä läheiselleen sosiaalityöstä, sanotaan Kemijärven kaupungin KELA-kokeilun tiedotteessa. Tässä myös KELAN vaikuttavuus ja erilaiset kohderyhmät ovat kokeilussa läsnä.

Aloitettu kokeilun, jossa KELASTA löytyy myös sosiaalityöntekijä. Hän palvelee joka toinen torstai kello 13-15 puhelinnumerosta 040 1937358. Ota yhteyttä, jos olet jäänyt esimerkiksi työttömäksi, tai jos tunnet tarvitsevasi apua asumisasioissa, taloudellisissa vaikeuksissa tai vaikkapa päihteisiin liittyvissä asioissa, sanotaan tiedotteessa.

Oulun ja Keravan tilannetta tuo kokeilu tässä vaiheessa ei yhtään paranna. Vanhemmat ovat aika yksin asiassaan, moni odottaen hallinto-oikeuden päätöstä sijoituspäätöksessä.

Lähde pääartikkeli: Kangas, Hyssälä, 2015-2019, Kansaneläkelaitoksen voimavarat/CV/suuret lapsiperheet https://docplayer.fi/23622325-Aarre-olavi-olli-ens...

Toimituksen poiminnat